Huvin ja urheilun vuoksi.

Aamu alkaa illalla.

Viimeistelen tässä juuri stressiaiheista kolumnia ProBodyyn, ja sen myötä täytyy laittaa vähän tuote- ja kirjasuosituksia.

Kuten blogin vakkarilukijoille voi olla selvääkin, olen viime talven ja kevään aikana oppinut liikaa paljon itsestäni. En siksi että olisin halunnut, vaan koska on ollut pakko.

Stressintynkä, surkeat yöunet, jne. Sitä kautta.

Erikoinen talvi kiteytyy tässä Huuma-blogin haastattelussa, johon vastatessani olin paljon aikaisempia vuosia viisaampi. Kiitos Minna Ruolanto!

Hyvinvoivasta kehosta irtoaa parempia juttuja. 

”Kiireessä ja stressaavassa elämäntilanteessa alkaa sekoilu. Ensimmäisenä unohtuvat perusasiat, kuten nukkuminen, ihmissuhteet ja fiksusti eletty arki. Eli juuri se palikka, jonka varaan pitäisi rakentaa.

Luovuuden ja innostuksen puute on itselleni hälyttävä merkki. Juuri silloin ei pitäisi puuskuttaa tai yrittää kovemmin, vaan juuri päinvastoin: pudottaa, rentoutua ja odottaa. Balanssi on opeteltavien asioiden listalla ykkösenä.”

En ole perustaltani kovin järjestelmällinen ja teen turhan monia asioita yhtä aikaa. Pää käy koko ajan, koska on niin paljon muistettavaa. Pään kapasiteetti on kuitenkin rajallinen, tiedän sen nyt.

Yleensä olen aina vaan yrittänyt kovemmin, mutta tänä talvena se kortti lakkasi toimimasta.

Kaikki aina jauhavat sitä, miten stressiltä voi välttyä ja miten sitä hallitaan ja sössön sössön. Mutta kukaan ei koskaan sano miltä stressi tuntuu.

Juttelin aiheesta Ulla-Maija Gracen kanssa, joka sanoi viisaasti muistaakseni siten, että stressi tuntuu ensin unessa – eli unen laatu huononee, tulee vaikeuksia nukkua. Sen jälkeen ongelmat tulee niskaan, eli -säryt ja jumitukset. Tämän jälkeen kolmantena stressi tuntuu kuulemma päässä.

Hämmästelin ja ihastelin kommentin sopivuutta, koska olen tuntenut noita kaikkia. Stressiäkö? Triplana?

Ehkä. Ihan sama mitä, mutta ei ainakaan hyväksi. Kuva Ulla-Maijan kirjasta:

kehomuistaa

En ole suhtautunut tällaisiin asioihin kovin vakavasti, koska sellaista elämä vaan on. Muutenkin olen pitkälti ”ei mulla mikään ole” -ihminen ja uskon siihen, että voimaharjoittelu ja avantouinti korjaavat suunnilleen kaiken. Niin se yleensä onkin.

Tai sitten ei. On ja ei ole – en osaa päättää, eikä sillä ole merkitystä. Kai ihminen itse tietää, miltä mikäkin asia tuntuu ja miten aikoo suhtautua.

Tiedän stressi- ja puuskutusjutuista paljon, eikä kyse ikinä ole siitä etteikö tietäisi mitä tehdä ja mitä ei. Mutta harvoin noudatan kenenkään ohjeita (kukaan ei ole uskottava, kaikki ovat vain ärsyttäviä!).

Vasta kun tapasin Ulla-Maijan ja luin kirjan, aloin korjailla asioita yksi kerrallaan.

puhdistamo
Puhdistamon Ruusujuuriuute ja Ulla-Maijan Stress Free.

Luin kirjasta viisaat sanat, että Aamu alkaa illalla, ja aloin oivaltaa asian tärkeyttä. Arvostan uutta päivää ja jokaista aamua yli kaiken, enkä voinut enkä halunnut enää sabotoida päiviäni ilta- ja yöräpeltämisellä ja unen kustannuksella.

Huomasin näet, että kun nukahdin johonkin työ- tai muuhun asiaan, heräsin myös aina se sama asia päässä surraten.

Se mitä tekee illalla viimeisenä, on edessä seuraavana aamuna. Jos ruuvaa koko ajan jotain samaa asiaa, myös päivistä tulee helposti kummallisia palloja ilman mitään järkeä.

Siitä halusin siitä eroon, koska huomasin että se syö paitsi terveyttä, myös luovuutta, järkeä ja samalla kaiken muunkin.

Aiheesta on tulossa kolumni, mutta sitä odotellessa kannattaa tutustua kyseiseen kirjaan ja Aromatica-tuotesarjaan. Sweet Dreams on i-ha-na, kuten myös nuo Aromatican Sport-sarjan tuotteet.

aromatica
Niitä käytän treenin yhteydessä, muutenkin. Roll-on-muoto on tosi kätevä. Lukekaa kyseinen kirja!
lihasmix

Advertisements

4 Responses to “Aamu alkaa illalla.”

  1. Eija

    Kiitos jutusta! osui ja upposi. Varsinkin tuo ” alkaa sekoilu ” oli niin totta. Olenkin odotellut jonkinlaista kannanottoa unesta ja nyt sitä tuli. Uni on perusta, joka itselläni ainakin horjuu ja huojuu stressin myötä. Ja työelämäni on stressaavaa jatkuvasti. Ja nukun huonosti jatkuvasti. Ja kierre on valmis. Lomat on sitten erikseen. Kiitos Kukka blogistasi, upea, esimerkillinen.

    Vastaus
    • Kukka

      Eija, kiitos! Voisin kirjoittaa tästä unijutusta vaikka kuinka paljon. :) Aihe on vähän raskas, koska ongelmakin pahimmillaan on sitä.

      Itselläni meni nyt ehkä puoli vuotta (?) siihen, että sain viimein toteutettua ne oikeat asiat edes _sinne päin_. Mutta univaikeuksien kautta voittoon!

      Tärkeintä on lopettaa päivän työt ja se säätö ajoissa. Käytän paljon nettiä puhelimella ja tsekkailen facebookia, Twitteriä ja Instagramia iltaisin. Se pitäisi vielä lopettaa.

      Koneen suljen nykyään klo 20, enkä avaa sitä enää sen jälkeen (muuten alan vastata sähköposteihin ym).

      Saatan juoda jotain kamomilla- tms teetä harvakseltaan, en aina. Mutta se, että yritän selvästi rauhoittaa ja erottaa illan päivästä, on tärkein. Kun en ole varsinainen hengaajaluonne vaan tykkään touhuta, se luo pienen haasteen iltoihin.

      Ulla-Maijan ohjeesta oivalsin, mitä kautta asian tärkeys menee itselleni perille. :) ihanaa, kun on viisaita ihmisiä ympärillä! Asiathan on itsestäänselviä, MUTTA kun aina on se pyykkivuori, tiskit, Wilma pitää tarkistaa jne.

      Useimmilla on ”kaikkea elämää”, useimmat pärjäävät sen kanssa ja nukkuvat hyvin, mutta minun säätö on aina aika intensiivistä säätöä. Aamut, päivät ja illat. :)

      On ollut kiva huomata muutosten nopea vaikutus unen laatuun. Myös suolahappo tuntuu auttavan (?) – magnesium ehkä imeytyy paremmin.

      Käytännössä – lähes kaikki mistä kirjoitan on joskus olleet itselleni haasteita ja siksi ne kiinnostavat minua. Ei se ongelma, vaan ratkaisut. :)

      Hyvää viikonloppua!

      Vastaus
      • Eija

        Kiitos Kukka viestistä ! Juurikin näin, ne ratkaisut. Olen kanssa paljolti samanlaisia kikkoja käyttänyt rauhoittaakseni itseäni yöhön. Joskus onnistuneesti joskus en. Unettomuus tekee minusta ihmishirviösekopään. Ja varsinkin rankka treeni iltasella on täysin kiellossa nykyään. Aikatauluttamista, sitähän tämä elo on. Omaan myös aika herkän hermoston, joten ylivirittyneisyys on tila johon liian helposti liukuu.

        Oman unirytmiin sekoitti aikanaan lapsen syntymä ja vaikka neito on nyt jo 2,5 -vuotta siti mamma etsii nukkumattia. Kun mittariin tuli 40 alkoivat selkeästi myös hormonit tehdä temppujaan. Oi tätä aihetta, supermielenkiintoinen. Mutta kokeiluja ja ratkaisuja. Tsemppiä kirjan kirjoitukseen, upea projekti !!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Basic HTML is allowed. Your email address will not be published.

Subscribe to this comment feed via RSS