Huvin ja urheilun vuoksi.

My Little Joulubody.

Koska voima on maailman suurin rakkaus ja Kekkonen käytti motivaatiolauseita ennen internetiä. 

***

Imagessa oli tämä Salil eka salil vika -juttu josta ”puhutaan”.

Hieman samaan tyyliin kuin kaikkialla muistutetaan siitä, miten media muokkaa naiskuvaa ja miten ”kaikki on tehty photoshopilla” ja että nyt kun emme enää ole laihuuden uhreja, olemme lihasten uhreja.

Kyse lienee siitä, että kritisoidaan terveysbuumia ja ”lihasten ihannointia”, joka tuntuu aiheuttavan kovasti häiriöitä ja mielipahaa. 

Hyvä huomio. Tästä on koko syksy puhuttu. Useimmiten kritiikki tulee sellaisilta, jotka eivät tunne lajeja, harrasta liikuntaa, käy saleilla tai tiedä asiasta mitään. Eli ulkopuolelta.

Jos itse seuraisin käsityöihmisten elämää, lehtiä ja blogeja päivän, voisin kirjoittaa intohimoisen käsityöharrastajan elämästä:

”Sillä oli koko päivän puikot kädessä. Novitaa ja Seitsemää veljestä valuu joka puolelta. Yritän saada katsekontaktin, mutta hän vaan neuloo. Katse on lasittunut ja apaattinen. Ei nosta päätään, koska silmukka täytyy pitää hallussa loppuun asti. Yritin kysyä ottaako hän kahvin kanssa jotain, mutta vastaus oli epämääräinen ’Gedifra Aneja 50g 71% polyamidi 15% mohair 14% merinovilla’.

Instagram on täynnä lankakeriä, ryijyjä, pyöröpuikkoja, peruspuikkoja. Testissä tunisialainen koukkuamiskoukku!

Ennen-jälkeen-kuvia. Because I can. Tässä on uusimmat villasukkani, joiden sisään laitoin lapsen, jotta sukat näyttäisivät paremmalta. Kato mun ryijyä.”

Yhdessä tuhansista ja tuhansista käsityöblogeista joku kutsuu tätä ”neuloosiksi”.

No niin. En ymmärrä käsitöiden tekemisestä mitään, mutta jutun voisin kyllä kirjoittaa?

Keväinen MyLittleBody-tekstini liippasi samaa neuroottisuus-aihetta, mutta jotenkin alkaa tuntua siltä, että överimielikuvan ylläpito voisi riittää. Ja se, että uhriudutaan jonkun ”toisten tekemän ihanteen” alle. Että koska ”nyt pitää”. 

Ei pidä. Ei tarvitse käydä salilla. Saa, jos haluaa – ja vahva suositus sille – mutta ei tarvitse.

Imagesta: ”Ongelma siis on, että olipa ihanne millainen hyvänsä, aina löytyy joukko, joka on valmis viemään sen äärimmäisyyksiin. Ja ääripäässään terveyden tavoittelu muuttuu lopulta terveyden rekonstruoimiseksi, eli terveyden esittämiseksi.”

Tottakai. MUTTA asiassa on paljon tärkeämpi puoli, joka unohtuu, koska ”kohu”.

Jos treenaa ja haluaa kehittää omaa fyysistä kuntoaan, se on hyvä asia. Eikä mikään sitä faktaa muuta, että on terveellisempää, jos kehossa on vähemmän rasvaa kuin että sitä olisi paljon. On myös parempi olla voimakas kuin heikko ihminen.

Normaalille, aikuiselle ihmiselle fyysinen harjoittelu ei tuo mukanaan Instagram-lieveilmiöitä kuten märkäpaita-peiliposeerauksia tai syömishäiriöitä. Eivät ole pakollinen osuus. Niiltä voi välttyä: en esimerkiksi anna tyttäreni (kohta 10) nähdä tällaisten treeniblogien kuvamaailmaa.

Kirjoitin tästä lokakuussa (Missikisat vs. partio):

”Entä jos mitään ongelmaa ei ole? Ei tullut eikä tule liian isoja lihaksia, ei syömishäiriötä, ei ongelmia hormonitoimintaan tai mitään muutakaan. Myös kehonkuva on edelleen normaali.

Elämme sen verran kehittyneessä maailmassa, että jokainen saa päättää oman ihanteensa itse – tai olla ilman sellaista. Ei voi uhriutua siihen, että “nyt pitää.” Voihan sitä miettiä vaikka siten, että kumpi mahtaa olla terveempi: hauras vai vahva ihminen? Tarkoitus on parantaa elämänlaatua – ei jalkauttaa kriisejä tai ideologiaa sinne, missä niitä ei tarvita.

Voi treenata tavoitteellisesti, kehittää voimaa, kuntoa ja muita ominaisuuksia, elää elämää ryhdikkäämpänä, iloisempana ja terveempänä kuin aikaisemmin. Siitä on kysymys.”

****

Taidan pitää Voimakadulla toimittajapäivän – jonne kutsun harjoittelua tuntemattomat toimittajat oppimaan treenaamisen ydintä ymmärtääkseen, että harjoittelu on hyvä asia. :) Jos iso osa väestöstä on niin huonossa kunnossa, että pelkkä kyykkyyn pääseminen (ilman painoja) on mahdotonta, mikä se suurin ongelma silloin on?

Ei tarvi olla salil eka salil vika, mutta se onkin pienen marginaalin juttu. Isommassa mittakaavassa olennaisempaa on aina vaan: miten olisi salil edes kerran viikossa?

***

Kirjoittaja haluaisi vetää maasta 160 kg, mutta ei ole ihan varma onnistuuko se koskaan. Yritystä ehkä on. SE olisi iloinen asia! 
salinlattia2
Kuva: Nana Simelius

Mainokset

8 Responses to “My Little Joulubody.”

  1. merimeri

    Todella hyvä kirjoitus! Pidän reippaasta kirjoitustyylistäsi, joka on selkeää luettavaa, ja jolla et yritä miellyttää ketään. Liikaa saa lukea nykyään niin blogeista kuin muualtakin ympäripyöreetä lässynläätä, joka saattaa näyttää/kuulostaa hyvältä, mutta ei todellisuudessa sisällä mitään ydintä, koska ”kukaan ei saa loukkaantua”. On helpompi lässyttää, kuin ilmoittaa faktat/mielipiteet niin kuin ne ovat.

    Nauroin monelle kohdalle ääneen, kuten ”novitaa ja seitsemää veljestä valuu joka puolelta” :”’D

    Kiitos blogistasi! Pidä tuo tyylisi – minusta se on raikasta vaihtelua ainakin monille niistä blogeista, joita itse seuraan.

    Vastaus
  2. Nanna

    Jossain määrin hassu ilmiö (tuli mieleen kun mainitsit tyttäresi), että ollaan huolissaan siitä, että lapset ei liiku, mutta samalla ollaan huolissaan siitä, että aikuiset liikkuu. WTF? Jos nyt kuitenkin pidettäs isompaa haloota siitä kuinka liikkuminen on hyvä juttu, sen sijaan että muistetaan mainita aina vain niistä negatiivisista varjopuolista. Ne joilla menee yli, niitä on oikeasti vain harvassa. Ja ne on nuo samat ihmiset joilla menee yli joka tapauksessa oli kyse sitten vaikka pitsinnypläyksestä, koska se on todennäköisesti luonteenpiirre. Taas keskitytään oireeseen eikä syyhyn. UGH!

    -Nanna-

    Vastaus
  3. Kukka

    ”ollaan huolissaan siitä, että lapset ei liiku, mutta samalla ollaan huolissaan siitä, että aikuiset liikkuu. ”

    :D

    Vastaus
    • Ulla

      Ja lapset ja aikuiset kun voi liikkua yhdessä:-) kelkan alla ei vielä lunta, mutta esim. punnertamiseen tulee kivasti haastetta, jos yläselän päällä tasapainoilee 12 kiloinen mini me :-) Ja esim. mandukaa ja rinkkaa jaksaa mutsi kantaa selässään ihan eri tavalla, kun on vähän ensin kyykännyt.
      Hyvä teksti Kukka ja toi kässyihmisten vertaus oli mainio!

      Vastaus
  4. Markku Niilo

    Onhan se huono juttu että ennen piti olla laiha ja nyt pitää olla ei vain laiha mutta pitää olla paljon lihaksia.. Siis yksi lisäasia mistä pitää huolta. Ja varsinkin huono asia koska tiedetään että lihastenkasvun yksi pahimpia esteitä on liian alhainen rasvaprosentti..
    Hieno asia on se että lihaksia ja voimaa ei pidetä enää epänaisellisena..
    Eli kuten Dr Phil sanoo ei ole olemassa niin ohutta pizzaa etteikö siinä olisi kahta puolta..

    Vastaus
  5. Auroora

    Luulen, että ihmisen liikkumattomuuden pohjimmainen syy on ihmisen biologiassa & maailman kehityksessä. Tällainen yltäkylläisyyden aika on vielä kovin ”nuori” ja emme ole tajunneet kuinka nopeasti maailma muuttuu ympärillämme ja istumme ja syömme itsemme sairaaksi. Samalla terveydenhuollon lääkkeitä tuputtava tyyli rampauttaa ja passivoi monia vielä enemmän. Voimme tänä päivänä olla olemassa ilman todellista terveyttä ja hyvää oloa.

    Ihminen on tehty henkisesti ja fyysisesti paljon vaikeimpiin olosuhteisiin. Voimme parhaiten jopa pienessä aliravitsemuksessa ja intervallityyppisessä kehonrasituksessa. Elimistö ja mielemme toimii kuitenkin niin, että saavutetuista eduista on pidettävä kiinni ja täysinäinen vatsa on taannut ennen elämän. Muutamassa vuosikymmenessä asia on kääntynyt päälaelleen ja kaikkea on jo liikaa. Enää ei tarvitse taistella ruokapaloista hengissäpysymisen takia. Mielemme löytää kuitenkin aina perustelun kaikelle mitä itsellemme haluamme kertoa. Niinpä koemme ”palkitsevamme” itsemme ylettömällä ruoka- ja herkkumäärällä todella herkästi. Entinen juhla on nykyään arkea.

    Itselleni tärkein liikuntaan motivoiva ajatus on se, että ”hyvänen aika sentään, minähän s a a n liikkua!” Käyttää kehoani fyysisesti ja hikoilla. Kaikki asiat ovat sen jälkeen aina himpan paremmin paikallaan. Olen olemassa jokaisella solullani ja ajatukset ovat tyyntyneet. Joo, joskus on kiva olla sohvanpohjallakin. Kaikella on aikansa ja paikkansa. Mutta koskaan siellä sohvanpohjalla ei tule niin hyvä olo kuin itseään liikuttamalla. Monella tavalla voi elää, mutta miksi ei arvostaisi ainutkertaista elämäänsä ja tekisi asioita, jos kerran voi. Kaikki ei voi. Olen kiitollinen, että itse nyt voin. Ilon kautta todellakin, ei siksi että pitäisi. Vaikkei sekään huono syy olisi.

    Vastaus
  6. V

    Itse olen viimeisen 5 vuoden aikana tiputtanut painoa 20 kiloa, ja innostunut kolmekymmentä täytettyäni itseni huolehtimisesta (tajuttuani, että tämä kroppa ei ole kertakäyttöinen, uutta ei tule sitten kun olen tämän elintavoillani pilannut). Sali ja kunotoilu on viimeisen vuoden kuulunut vahvasti arkeen, viikosta riippuen 4-10 h.

    Nykyään ne samat ihmiset jotka 5 vuotta sitten kokivat oikeudekseen heittää kommentteja kuten ”pitäiskö sun laihduttaa?” ja ”aika pahat noi sun allit”, heittävät kommentteja kuten ”onko sulla syömishäiriö?” ja ”toi on kyllä ihan pakkomielteistä toi sun treenaaminen”. Öööö… Saatana eikö mikään ole hyvä?

    Luulen että siinä on enemmän kyse jostain kateudesta tai ärsyynnyksestä siihen että ei itse saa aikaan. Minä olen valinnut että 3 h sijaan istun sohvalla 1 h illassa ja loput käytän salilla. Minä olen myös valinnut että haluan olla terveempi, syödä parempaa ruokaa ja pitää itsestäni huolta. Painoa on ihan normaalin suomalaisen naisen verran(n. 65 kg päivästä riippuen), vähän mahaa ja kyllä ne allitkin vielä hölskyy. Eikä ole mitään tarvetta niistä päästä eroon. Onko se keltään pois että minä voin paremmin ja olen paremmassa kunnossa?

    Minun tavoitteeni on että arjessa jaksaisi paremmin, ja kroppa olisi myös tulevaisuudessa sellaisessa kunnossa että kuusikymppisenä ei tarvitse rollaattoria ja happipulloa raahata mukana. Jos sen mahdollistaa se että lihakset kasvaa, ja kunto paranee niin onko se niin väärin? Pakkomielteet toki erikseen, mutta käsittääkseni jos ihminen on fyysisessä työssä ja sen seuruksena lihakset kasvaa ei sitä pidetä pakkomielteisenä?

    Vastaus
  7. Kukka

    Kyllä, vastaaja V, kiitos! Olen samoilla jäljillä itsekin tämän kanssa:

    ”Pakkomielteet toki erikseen, mutta käsittääkseni jos ihminen on fyysisessä työssä ja sen seuruksena lihakset kasvaa ei sitä pidetä pakkomielteisenä?”

    Nyt neuroosit ja laulut tehdään ns. kauneusihanteista. Mutta entä JOS ihminen eläisi vielä ns. luonnollista tai normaalia elämää, millainen olisi keho silloin? Nythän rummutus on aina sitä että ”miltä tavallinen ihminen näyttää”, mutta unohdetaan se tosiasia että tavallisuus on kaukana normaalista.
    En jaksa uskoa, että ihminen on luotu istumaan ja olemaan netissä. Jos tämä ”tavallinen vartalo” on istumisen ja internetissä hengaamisen lopputulema, miten normaali se sitten on? :)

    Tavallinen kyllä, mutta ehkä kysymys onkin: millainen ihminen voisi luontevimmillaan tai terveimmillään olla?

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Basic HTML is allowed. Your email address will not be published.

Subscribe to this comment feed via RSS