Huvin ja urheilun vuoksi.

Tiimi, sisu ja lentävä kalakukko.

Kahvakuulaurheilun SM-kisat lähestyvät, ja se mitä tarvitaan taas (no ehkä treenien ohella) on mielenkiintoinen ilmiö ja piirre nimeltä sisu.

Kuulan nostajille se on tuttua. Pidän ajatuksesta, että se on enemmänkin staminaa ja sitkeyttä kuin ”kovuutta”. Kovuuden termistä en niinkään välitä. Se tuo vähän päälleliimatun mielikuvan, kiitos vaan motivaatiokuvien ja no pain no gain -käsipainoharjoittelujulisteiden.

Tough as nails, sweet as pie, kuten sanotaan, ja se kyllä kuvaa hyvin meidän joukkuetta

Niin tai näin, upeaa ja määrittelemätöntä magiaa se vaatii, että kutakuinkin tavallinen nainen (tai mies, tai nostajahenkilö) voi minuutti toisensa jälkeen paitsi kannatella 16-20-24-32 kg painoa, myös tehdä sillä toistasataa (tai yli) toistoa.

Monelle jo pelkkä painon pitäminen käsissä 10 minuutin ajan on mahdotonta. Liian hapokasta, sanoisi Kola-Olli (kisoissa joukkueen tunnistaa myös tästä).

Edelleen linkitän tätä vanhaa tekstiä Kahvakuulakisat, kuntosisu ja tahti. Klikkaa kuva isommaksi ja lue Urheilun opasta vuodelta 1920 (Lauri Pihkala):
piiskasisu
Tähän liittyen kannattaa vilkaista Sisun sävyt -tutkimus, johon sain ystävällisesti kutsun. Artikkelini kuva on lainattu täältä InspireSisu-FB-ryhmästä, joten kiitos Emilia Elisabeth!

Tässä sitä sisua mittaillaan naisten kesken. Ja kyllähän se kansallisominaisuutena nyt ainakin kalakukon voittaa.
kuva-3
Joukkueesta fast forward:

Krisse on kooltaan puolet siitä mitä viime keväänä. Kirsi tempaisi juuri 20 kg:lla 140 toistoa, Taija teki 16 kg:lla 191 tempausta ja työnsi 196, kaikkea kaikille, joten Kuusamon SM-kisoista on odotettavissa ihan hauskat ”jumpat”. Muutenkin lajin taso luonnollisesti kovenee koko maassa, joten erittäin suurella mielenkiinnolla ja ilolla lennämme pohjoiseen päin.

Eväitäkin on saatu CocoVilta (kiitos!), eli maagisen hyvää minttusuklaata ja liian hyviä manteleita lähtee lentäen taivaalle ja sieltä varmaankin aina pukuhuoneeseen saakka.

Mankatut kahvat:
kahvat
Aina vaan jaksan tätä rannalla juoksemista kuvittaa, mutta se vanhenee yhtä heikosti (eli ei ikinä) kuin illan viimeinen hidas.
kuva-23
Ilon kautta!

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Basic HTML is allowed. Your email address will not be published.

Subscribe to this comment feed via RSS