Huvin ja urheilun vuoksi.

Päivä 19: Lepo vai laiskuus?

Hyvää päivää numero 19 (XIX).

Eilinen jäi kalenteripäivistä väliin, mutta ei se mitään. Joulunahan päivillä ei sillä tavalla ole väliä, koska kaikki ovat rentoja ja rakastavia. Ihmiset ovat toisilleen ystävällisiä, liikenteessä annetaan tietä, kauppakeskuksissa ei ole jonoa. Myyjät laulavat helkkyen ja Alkossa on alennusmyynti. Laadukkaita, rajoitusten mukaan autoilevia pukkeja löytyy vielä vaikka kuinka.

Viisi päivää jouluun on:
kuva-4Eilen pohdiskelin levon ja laiskuuden rajaa. Sitä, missä se menee ja miten sen tunnistaa. Palautumisen ja levon merkitys on tietysti kiistaton, eikä sitä sovi unohtaa (nyt ei olekaan kyse siitä).

Yksi ikävä tosiasia, jonka olen tässä pohtiessani laiskotellessani todennut on se, että läski kasvaa levossa.

Kehon kuuntelua suositellaan kovasti, mutta ajattelen sen olevan on taitolaji – siksi sitä on hankala suositella varauksetta. Lienee hyvin yksilöllistä, mitä keho kullekin viestittää – ja ennen kaikkea – osaako niitä viestejä tulkita oikein.

Minulle keho viestittää usein, että tarvitsen esimerkiksi jäätelöä ja suklaata – mutta eri asia on se, kannattaako juuri sitä viestiä kuunnella. Keho voi olla väärässäkin, niin voi myös mieli. Ja sielu. Ja sydän. Mitä niitä nyt on.

Itselläni tuo levon ja laiskuuden raja on ollut viime aikoina vähän haussa. Sellainen kolme, neljä viikkoa voi mennä vielä ”levon tarpeen” nimiin ja menikin, mutta sitä pidemmän ajan alan omalla kohdallani tulkita jo laiskuudeksi. Ja helposti se myös kääntyy laiskuudeksi, ellei itse ala suitsia.

Nyt keräilen takaisin rutiinia. Maanantaina sitä jo vähän tapailin kuulatreenin nimissä, eilen tälläisin merkein.
kuva-18
Eihän harjoittelu mitään mukavaa ole, jos ”ei varsinaisesti huvita”.

Silti – mielestäni on ihan tärkeää tunnistaa, milloin ns. lepokortti on jo käytetty ja sen tilalla rehellinen ei kiinnosta -kortti. Ehkä joskus ainoa ratkaisu on tehdä vaan. Jos jotain haluaa saavuttaa, aina se ei voi olla kivaa.

Nelikerroksisen konvehtirasian sulkemisessa tänäänkin mukana Skyr, jonka FB-ryhmän hyvine kilpailuineen löydät TÄSTÄ. Välillä sieltä voi voittaa matkan Islantiinkin. 

skyr_logo

Advertisements

3 Responses to “Päivä 19: Lepo vai laiskuus?”

  1. Outi

    Eilen todella oli rehellinen lepopäivä. Jo aamulla kirjoitin Heiaheiaan merkinnän, että tänään annetaan kropan levätä. Se on jännä, miten joskus pitää ihan pakottaa itsensä lepäämään. :) Toisinaan taas ei tarvitse pakottaa…

    Onneksi tänään ei tarvitse enää kiusata itseään vaan voi riehua riemulla. :D

    Vastaus
  2. firemaria

    Reblogged this on Ready, steady, let's do it! and commented:
    Kukka kirjoittaa taas niin sopivansutjakkaasti asioita, jotka aivan hyvin voisivat olla omasta kynästäni (toki varmaan paljon töksähtävämmin kirjoitettuna). Juurikin eilen mietiskelin tätä samaa pointtia; milloin oman kehon kuuntelun kortti kuluu puhki ja kääntyy laiskuudeksi? Levätä pitää, mutta mikä on riittävästi ja mikä puolestaan liikaa? Uskon, että keho (ja jokin ääni siellä takaraivon sopukoissa) kyllä kertoo sen. Osaatko/ haluatko/ uskallatko kuunnella, tulkita ja toteuttaa?

    Vastaus
  3. Ninni

    Firemaria se on tossa ihan ytimessä taas! Ei pelkästään levon suunnalla vaan myös treenin. Ihan tolkuttomiin tiloihin saa itsensä kuuntelemalla kehon viestejä siitä, että ”pitää päästä treenaamaan”.

    Kukka kirjoittaa kyllä kivasti. Tästähän oli jo pari viikkoa sitten puhetta :D

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Basic HTML is allowed. Your email address will not be published.

Subscribe to this comment feed via RSS