Huvin ja urheilun vuoksi.

Maaginen puoli tuntia. Radiossa ja salilla.

Sain kutsun YLE Puheen Aamun vieraaksi ja menenkin sinne ensi viikon torstaina. Jostain syystä nyt heräsi valtavat muistelot.

Olen tästä innoissani monestakin syystä, joista yksi on Olga K ja toinen se, että radio on aina ollut ns. suosikkimediani, jos nyt niin voi sanoa. Minua on haastateltu lehtiin kahvakuulan takia kymmeniä kertoja, telkkarissa olen ollut pari kertaa, mutta radiossa muistaakseni vain kerran.

Yksi kerta on ehdottomasti liian vähän kaikessa.

Huonoa suorassa lähetyksessä on se, että nauhuri on päällä koko ajan (vuoden oivallus!), joten editointimahdollisuutta ei ole. Ja jos jokin, niin editointi on ystävä.

”En minä niin sanonut” on vähän hankalampi pala suoran lähetyksen jälkeen.

Lähetyksen aikana se toki onnistuu, kun vaan muistaa listata disclaimerin toisensa perään. Olen jo oppinut, että on tärkeää toistaa, miten

me kaikki olemme yksilöitä ja se mikä sopii yhdelle, ei sovi toiselle ja että aina on joku jolle tämä ja tuo ei sovi, mutta toimii minulla.

Eli käytännössä kaikki sopii kaikille, mutta mikään ei oikeastaan kenellekään, koska olemme niin yksilöllisiä. Tai sitten emme. Tyler Durden muotoili asian siten, että

Listen up, maggots. You are not special. You are not a beautiful or unique snowflake. You’re the same decaying organic matter as everything else.

On tietysti eri asia olla kotoisin Fight Clubista, kuin Ylöjärveltä.

No joka tapauksessa, olen jo oppinut olemaan hiljaa. Viime vuonna totesin Fit-lehden haastatteluun, että ”ryhmäliikunta pitäisi kieltää”, tarkoittamatta sitä kuitenkaan ihan niin kirjaimellisesti.

Järkevä minä olisi sanonut, että ryhmäliikunta tai ”kahvakuulassa käyminen” ei ole ainoa vaihtoehto, vaan henkilö voi tehdä myös oman harjoituksen, joka usein voisi palvella tavoitteita paremmin. Enpä sanonut.

****

Siihen, miksi pidän radiosta, liittyy tavallaan löyhä tarina. Tai ei se mikään tarina ole, mutta olen aina tiennyt, että radio on väline josta saatan pitää eniten.

Oivalsin sen jo ensimmäisenä opiskeluvuonna Turun Taideakatemiassa, jossa opiskelin mainonnan suunnittelua. Meitä opetti muuten Lars Ekström (! urheilun / koripallon ystävät tietävät).

Olin niin innoissani radiosta, että jossain vaiheessa suunnittelin lähtöä Amerikkaan, Memphis Radio Groupiin (?) oppimaan lisää. Se oli silloin iso ajatus. Sitten tuli pari muuttujaa, en lähtenyt.

Siitä on nyt melkein kymmenen vuotta aikaa. Apua.

Ennen kun opiskelin mainontaa ja markkinointia, luulin että haluan toimittajaksi. Ehkä jopa radiotoimittajaksi. Sittemmin olen ymmärtänyt, että ei.

Mainonta on rehellisempää. Pidän hyvästä radiomainonnasta ja käsikirjoittamisesta. Asiat on kiinnostavampia ilman kuvaa. Kuuntelen mieluummin radiota kuin katselen televisiota. Itse asiassa aika usein katson televisiosta radiota? Niinkuin nyt vaikka Iskelmän Harju&Pöntinen.

Kyllä minä myös tykkään myös puhua radiossa, kunhan vaan muistan etten sano mitään. Heh. Mutta aina olen innoissani kun saan kertoa nostamisesta. Ja hienoa, että aihe ja laji ylipäätään saa sijaa, olipa viestintäväline mikä hyvänsä.

Tästä riittää asiaa yllättävän paljon, ollakseen niinkin yksinkertainen kolminaisuus kuin tekniikka+väline+kello. Jos puoli tuntia riittää hyvään treeniin, kyllä sen täytyy riittää siitä puhumiseenkin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Basic HTML is allowed. Your email address will not be published.

Subscribe to this comment feed via RSS