Huvin ja urheilun vuoksi.

Ei lisättyä sokeria eikä mummoja, kiitos.

Ruokahysterian aikakaudella Varpu Tavin maanläheisyys ja järki on ihailtavaa. Tuore Glutamaatti tulee ja tuhoaa aivosi! -postaus oli yksi parhaista aikoihin.

Ja viimein tämäkin nostettiin esiin: Ruokateollisuus kiertää pakkausten lisäainemerkintöjä. Mutta ei kalapuikko terveyspuikoksi muutu, vaikka koko patukka käärittäisiin suomenlippuun ja poistettaisiin paketista kaikki eet.

Piilottelun lisäksi mielenkiintoista on se, että suuri osa ruokamainonnasta ja -infosta painottuu tällä hetkellä siihen, mitä kaikkea ruoassa ei ole. Ei lisättyjä lisäaineita. Ei lisättyä sokeria. Ei rasvaa. Ei kaloreita. Ei natriumglutamaattia. Ei sitä, eikä luojan kiitos myöskään tätä.

Mitä ruoassa sitten on? Keskitymme vain siihen, mitä emme ainakaan syö. Rakas, mitä ei syötäisi tänään?

Ja kun on poistettu, aletaan lisäämään. Tavallinen ei enää ole mitään, koska lisäarvo (peruste kalliimmalle hinnalle) on tuotava jollain. Lisätty vitamiineja. Lisätty kuitua. Lisätty probioottia, prebioottia, homogeeni ja heterogeeni.

Ruoasta siis tehdään ’terveellistä’ lisäämällä tai poistamalla. Mutta kuinka paljon raaka-ainetta voi velloa ja käsitellä edestakaisin, jotta siinä olisi jäljellä edes se, mitä siinä ihan alunperin piti olla? Minä en tiedä. Vaikeinta on löytää ruokaa, jolle ei olisi tehty mitään.

Koska asiat ovat tapetilla mediassa, aitouden janoon vastataan marketissa: Laadun takeeksi ruokaan lisätään vanhuksia ja siniristilippuja. Laitetaan musat päälle, niin päästään tunnelmaan.

Ruokapakkauksiin ilmestyy termejä mummo, maalainen, aito, perinteinen. Koko perheen. Isännän omat. Mummola. Sisko.

Kun tavallisen, kuivan roiskeläpän nimeen liitetään sana aito tai emäntä, siitä tulee mehukas, perinteinen ja täyteläinen. Oikea Maalaisroiskeläppä. Kun kanannahkapullan pakettiin laitetaan sana mummo, ne muuttuvat muhkeiksi täyslihapulliksi. Mummon Kanannahkapullat.

Myös kotimaisuus on valtti, jota ei sovi unohtaa.

”Kyllä kato se on suomalaista niin se on turvallista ja laadukasta” on myytti, jonka nimissä myydään törkyhintaan paitsi puisia koruja ja lasisia lintuja, myös kallista ruokaa. Mutta voiko laadusta mennä takeeseen sen kummemmin kuin ruotsalaisesta tai perulaisestakaan ruoasta? En tiedä, voiko?

Tässä on kaalipataa. Eikä ihan mitä tahansa vetistä kaalipataa, vaan Aitoa perinteistä maalaiskaalipataa. Eli vanhaa jauhelihaa ja puolen euron kaalinpää tomaattimurskassa. Sinivalkoinen, paskainen keittiöpyyhe tuo tuulahduksen kodinomaisuutta sekä ah, niin raikasta suomalaisuutta.
Puhumattakaan kukkamekosta, joka tuo reipasta emäntähenkeä tavalliseen salaattiin. Kulkuset helmaan ja Väinämöisen lakki päähän. Näin kukaan ei huomaa sitä, että kulhoa pitelee kymmenen kotimaista sormea joista jokaisesta valuu polymetyylimetakrylaattia (?) joka suupalaan. Ei kattokaa, kun se on suamalainen ja maalainen! Emäntä! Liput liehumaan + alv 23%.

PS. Herra Kolmonen ei liity asiaan mitenkään muuten, kuin hyvän musiikin takia. Ja ehkä tuon suloisen porsaan (ajalta jolloin porsaat olivat vielä porsaita eivätkä tuotemerkkejä). Lisäksi lienee syytä lisätä, että olen ehdottomasti kotimaisen ruoan kannalla. Siis silloin, kun kotimaista on itse ruoka – eikä vain sen ympärille valittu värimaailma.

Mainokset

6 Responses to “Ei lisättyä sokeria eikä mummoja, kiitos.”

  1. MahaTar

    Hurra!
    Puit sanoiksi sen, mitä moni ajattelee. Jos ajattelee, kun liehuvat liput, kiireiset mummot ja alati huononeva ikänäkö peittää näköalat.

    Kyllä sitä voi syödä, kun se on kotimaista. Todellisuudessa paketissa seisova nimike on todellakin vain nimike ja paketin sisältö on saatettu rahdata ties mistä saksanbelgianslovenian kuusesta.
    Paskainen keittiöpyyhe teki ateriasta todella kotoisen, suorastaan molekyylikeittiöön verrattavan gourmetannoksen. Viisitoista pistettä asteikolla 1-10.

    Menenkin tästä isotooppikeittiötäni suunnittelemaan. Sinivalkoiset liput, ääni ja siivet vielä puuttuvat tuotemerkkikuvauksesta.

    -Massu

    Vastaus
  2. Kukka

    Hehee, jee. Hioin juuri tuohivirsut (ja akryylikynnet) ja lähden kohta Stockan Herkkuun metsästämään riistaa.

    Ja onhan nuo Avainliput ja Joutsenmerkit oikeasti hyviä juttuja, mutta esim. Lidlin lihatuotteisssa on ihan vaan ’joku’ Suomen lippu. Ehh.

    Vastaus

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Basic HTML is allowed. Your email address will not be published.

Subscribe to this comment feed via RSS